Luin edellisviikolla Jari Järvelän uusimman Romeo ja Julia. Päähenkilön läpi suodattunut kertomus oli kamala, mutta hyvin kirjoitettu. Laadukasta kirjallisuutta siis, mutta ruumiiden määrä oli korkeahko eivätkä kuolemat olleet kauniita. Symbolisesti voi tietenkin aina tulkita, mutta sekään ei saanut minua pitämään teoksesta. Vielä jonkin aikaa lukemisen jälkeen katselin junassa kanssamatkustajia alta kulmien. Jos haluatte tietää miksi, lukekaa itse...
Meillä on muuten uusi perheenjäsen. Rusko-kani sai kaverikseen Luppa-kanin. Yritin ehdottaa jotain romanttisempaa tai edes mielikuvituksellisempaa nimeä uudelle tulokkaalle, mutta kun neiti päätti, että Luppa se on, niin Luppa se sitten on.