Pitäisi valita pari lukemistosarjaa yläasteikäisille -  siis kirjaa, jota on kirjastossa koko luokalliselle kerralla. Tätä silmälläpitäen luin eilen Tiaisen "Poistui kotoaan". Minut koskettava kirja koukutti heti, mutta kun vertasin kirjaa äikänopettajien ohjeeseen: "Ajattele lukijaksi ammattikoulun menevä poika. Jos 20 ensimmäisellä sivulla ei tapahdu mitään jännittävää, he jättävät lukemisen kesken", totesin, ettei tätä ehkä kannata hankkia. Jännitystä oli kyllä - minunkin oli pakko lukea loppuun, jotta sain tietää, mikä Mikalle tapahtui. Kieli oli yksinkertaista, ehkä arkistakin. Tyttöpäähenkilö on kuitenkin poikalukijoille aina vähän hankala ja luulen, että Itä-Suomen murre, vaikkakaan dialogia ei mahdottomasti ollut, karkottaa pohjalaislukijoita. Mie ja sie särähtää auttamatta pohjalaispoikien korvaan pahalta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mie ja sie kuulostaa ihanalta, jotenkin lämpimältä, kotoisalta. Mutta Pohjanmaan murre ei varsinaisesti olekaan minun äidinkieleni.
Tänä viikonloppuna pitäisi arvostella itsensä Helena Sinervon lastenrunokokoelma Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia, saapas nähdä, mitä saan irti.

ps. Hyvät blogini lukijat: onko ehdotuksia yläasteen sarjakirjoiksi - siis muutakin kuin Tuija Lehtistä, joka on takuusuosikki?