Pelkässä flunssassa, ilman kuumetta, on se hyvä puoli, että voi hyvällä omallatunnolla makoilla sängyllä ja lukea. Kuumeessa ei enää jaksa, mutta särkylääke ja hyvä kirja selättävät kyllä tylsän flunssan.
Olen lukenut tänään loppuun kaksi hyvää lastenkirjaa. Peltoniemen Kerppu ja tyttö oli oivaltava ja hauska. Pidin erityisesti Peltoniemen rauhallisesta, kikkailemattomasta kielestä ja kerronnasta. Kerppu ja tyttö on myös sellainen ajaton kirja, joka kiinnostaa noin 7-vuotiaita lukijoita varmaan  tulevaisuudessakin. Meidän 6-vee pikkuneiti taas kuunteli kirjan mielellään ääneen luettuna (milloinkahan ilmestyy ääneen haukuttuna?).
Laura Lähteenmäki oli Marenkikeijussaan mielestäni päässyt hyvin sisälle nelosluokkalaisen tytön hieman vinksahtaneeseen maailmaan. Täytyy kyllä tunnustaa, että aluksi luulin minäkertojaa vanhemmaksi. Tyttöjen maailma on julma, mutta onneksi ystävyys voi tarjota mielihyvän lähteen myös niille, jotka eivät ole normien mukaisia laihoja, suosittuja, muodikkaasti pukeutuvia ja harrastavia säihkysilmiä. Aika ajoin kirjan kieli jotenkin horjui, mutta kokonaisuus pysyi kasassa.
Laiskan päivän päätteeksi palautin R-kioskille eilen katsomamme Silta salaiseen maahan -leffan. Se oli turhan surullinen meidän neidille, mutta lasten elokuvana kyllä ihan hyvä. Oli tietenkin virhetikki lähteä palauttamaan leffaa, sillä kioskilta tarttui käteen odotettu nautinto: W. Somerset Maughamin kirjaan perustuva Kirjava huntu. Elokuva on taattua tavaraa tyttöjen iltaan: suuria tunteita, komeita maisemia ja vähän nyyhkytystäkin. Mietin kovasti teoksen moraalista sanomaa. Tarinassa nainen petti, saavutti sen jälkeen onnen aviomiehensä kanssa, mutta se oli lyhytaikaista, sillä mies kuoli koleraan. Kumpaa siis rangaistiin, miestä siitä että tämä oli aluksi tunteeton vai naista siitä, että tämä petti? Vai kumpaakin? Carpe diem, sanoisi Somerset Maugham varmasti myös.
No, yksin katsomisessa on se hyvä puoli, että voi estoitta nyyhkyttää mukana. Toisaalta vähän harmittaa, että tuli tuhlattua potentiaalinen tyttöjen leffaillan kohde. No, eiköhän näitä tule lisää siihen mennessä kun Heli ja minä saamme taas soviteltua vapaailtamme yksiin.
Toivottavasti flunssa näillä eväillä talttuu. Minun tempperamenttini ei millään kestä kovin monen päivän makoilua.