Kotiuduin Tanskan matkaltani perjantaina klo 10. Nyt, sunnuntaina alkaa vasta tuntua siltä, että elämä voittaa. Meillä siis oli tiukka ohjelma. Tiukka mutta upea (Ja kuka käski joka ilta lähteä ulos syömään?).
Me, 40 wild librarians, kiersimme Tanskaa ympäriinsä, tutustuimme yhdeksään hienoon kirjastoon, kuuntelimme luentoja siitä, missä Tanskan kirjastoelämä juuri nyt menee, mitä on tulossa, mikä on uutta - ja vakuutuimme siitä, että muutos on välttämätön. Säilyäkseen elinvoimaisina kirjastojen on uudistuttava. Vanhanaikainen hys hys -kirjasto aineistoineen ei ole tulevaisuuden kirjasto. Tanskassa laskeviin lainamääriin on reagoitu uusilla palvelustrategioilla. Asiakkaat on otettu laajasti mukaan kirjastojen kehittämiseen ja uusien kirjastorakennusten suunnitteluun. Kirjastoja on tehty parakkeihin, "kirjastoauto" saattaa vierailla rock-festivaaleilla, kirjasto voi kehittää uudenlaisia teknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä ja etenkin tieteellisten kirjastojen puolella ollaan kohta vaiheessa, jossa kirjastoissa ei enää ole kirjoja lainkaan. Yleisissä kirjastoissa kirja säilyy, ainakin toistaiseksi, mutta kokoelmat eivät välttämättä ole pääosassa. Hyllyjä vähennetään, ihmisillä on tilaa lueskella, tutustua kirjaston näyttelyihin ja kirjastoissa järjestetään monenlaisia kulttuuritapahtumia alkaen rock-konserteista ja päätyen erilaisiin poliittiisin tilaisuuksiin. Kirjastosta voi kirjojen lisäksi lainata kirjastonhoitajan, etniseen vähemmistöön kuuluvan ihmisen tai erilaisia ammatteja edustavia ihmisiä. Lastenosasto tarjoaa pedagogisia lelupakettaja, lastenosastolla voi pukeutua roolivaatteisiin, syödä eväitä jne. Ja tietenkin kirjaston nettisivut, se virtuaalinen kirjasto, on hyvin tärkeä kirjastonkäytön kannalta nykyään. 
Tätä kaikkea tapahtuu tietenkin myös Suomessa. Suomen kirjastot eivät mielestäni ole jääneet kehityksestä jälkeen, mutta alueellinen epätasa-arvo kirjastojen kesken on lisääntynyt. Toisilla on rahaa ja tahtoa kehittyä ja kehittää, toisilta näitä puuttuu. Tarvitaan muutosta sekä kirjastoammattilaisten että paikallispoliitikkojen asenteissa. Päällimmäiseksi mieleeni kuitenkin jäi asiakkaiden ja kuntalaisten ottaminen mukaan kirjaston kehittämiseen. Ei se tarkoita, että oma ammattitaito esim. kirjallisuuden suhteen täytyy heittää romukoppaan, vaan sitä että kirjasto on oikeasti olemassa asiakkaita varten, ei kirjastoammattilaisia varten.

Odottelemme bussia Silkeborgin kirjaston edustalla. Silkeborg jäi erityisesti mieleen edistyksellisenä ja viihtyisänä kirjastona.

Jens Larsen (meniköhän nimi oikein?) oli suunnitellut mm. Gentoften kirjaston - tutustuttuaan ensin Aallon kirjastoihin Suomessa. Vaikutteita ei tarvinnut suurennuslasilla etsiä. Hyvin kotoista!

Suurten kirjastojen takahuoneet muistuttivat tehdassaleja liukuhihnoineen. Valtavat palautusautomaatit pitivät myös melkoista meteliä.

Otin paljon kuvia lastenosastoista. Paljon leluja, värejä ja iloa lapsille!

Legoja ei näkynyt niin paljon kuin olisi olettanut...

Oli niin kiire julkaista tämä kirjoitus, etten ehtinyt käsitellä kaikkia kuvia... Mutta niin kuin joku osallistuja totesi: "Voi sitä henkilökuntaparkaa, kun me johtajat tulemme kotiin pää täynnä uusia ideoita...