Meidän huushollissa (tupa)keittiö on pienen yksiön kokoinen, niin kuin vanhoissa taloissa yleensä. Koska tämä on ainoa huone talossa, jonne tulee puhelinpiuha, täällä sijaitsee myös työpöytä ja läppäri. Looginen seuraus on siis se, että kirjoitan tätäkin parhaillani keittiössä, enkä suinkaan missään eristetyssä kirjailijan työhuoneessa Billnäsin kirjakaappien ja täytettyjen pöllöjen keskellä (mikä ihana kuvitelma - ja lisäksi tietenkin tummanpunainen, samettikangaspäällysteinen iso laiskanlinna, taidetta seinillä ja amppelissa hyvinvoiva sanianen..). No joo, täällä tuoksuu kuitenkin paremmalta: olen leiponut puolukka-vaniljapiirakkaa.
Sunnuntai-iltapäivän alakulon voi voittaa paitsi puuhailemalla tolkuttomasti (nakkikeitto pitää vielä ja pyykit ja ..), tietenkin myös hyvän kirjan tai leffan avulla. Mutta jostain kuulin, että tämä on nimenomaan naisten ongelma. Miehet eivät vaivu alakuloon sunnuntai-iltapäivisin. Voiko olla mahdollista, että ne oivaltavat, jotta tulee se uusi viikonloppukin sieltä joskus?
Tiesittekö muuten, että lasten masennus on paljon vakavampi asia kuin aikuisten? Se johtuu siitä, että lapsilla on niin herkkä luusto. Meidän pikkuneidin lempparikatsottavaa on Olipa kerran ihminen - sarja, mutta sen on täytynyt käsittää joku kohta vähän väärin. Illalla luimme Pikku-Litti ja lempparieno -kuvakirjan. Siinähän esiintyy miespari. Tässä kohtaa neiti on oivaltanut ihan oikein, eli kun kerroin, että miehet voivat rakastua toisiinsa ja mennä naimisiinkin, neiti tokaisi, että vauvoja ne eivät sitten saa.