Voi miksi viikonloput aina tuntuvat niin lyhyiltä, kun vähän reissaa? Pitäisi joskus vain istua kotona ja olla tekemättä yhtään mitään, niin muistuisi mieleen, että viikonloput voivat olla myös pitkiä.
Kiitoksia vaan Heinille tarjoiluista. Törkeästi tulimme myöhässä ja odottelimme sitten rauhassa, että emäntä passaa. Syönnin jälkeen piti kiirehtiä jo toiseen paikkaan, jossa lämmitettiin savusaunaa. Unohdin senkin sanoa, että teidän talo näyttää nykyään tosi tyylikkäältä, kun se on maalattu ym. Ja Bosse oli taas ihan yhtä ihana kuin joka kerta. Tulee joka kerta pieni koirakuume, kun teillä käymme. Ei perheen miehelle kuitenkaan, valitettavasti.
Nyt on muuten pakko tunnustaa, että harrastin tänä viikonloppuna tosi häpeällistä juttua taas. Lauloin karaokea! Yhden biisin vain, Freemanin Ajetaan tandemilla. Se on niitä biisejä, että pitää esiintyessä muistuttaa itseään hengittämään, ettei ääni lopu kesken laulun. Pari kertaa meinasi silti loppua. Mutta suosio oli kyllä suuri, olin ehkä selvin esiintyjä. Yksi elämän suuria epäkohtia on muuten se, että jos tulee juhlimasta vaikka kahden aikaan, niin takuulla herää kello seitsemän, eikä saa enää unta. Pahinta on se, että kaikki muut nukkuvat sikeästi ainakin kymmeneen. Eikö elämä olekin epäreilua?