Luulin, että minulla on ne - kuolemattomat hampaat. Mutta eipäs ollutkaan. Nyt on ensimmäinen paikka hampaissa ja reikä oli niin syvällä, että röntgenkuvat piti ottaa ja laittaa hampaaseen väliaikainen lääkepaikka. Puudutus oli onneksi perusteellinen, joten poraaminen ja kaiveleminen ei tuntunut missään. Puhuminen sen sijaan oli vaikeaa puoli päivää ja syöminen oli lievästi sanottuna kummallinen kokemus; en voinut tietää, onko minulla ruokaa suussa vai ei.
Mutta niinpä vain sujui tämäkin päivä - istuin tiskissä,  tilailin kirjoja ja vastasin jopa yläasteen oppilaan koululehteä varten tekemään haastatteluun. Tosin lehtikuvassa on sitten kirjaston tätillä vino hymy. Ylimielinen? Pilkallinen? Häijy? Ironinen? Siinäpä teineille pähkinä purtavaksi. Olikohan Mona Lisallakin hammassärkyä?