Seinänaapurien liikuntatapahtuma Lapualla keräsi osallistujikseen myös muutamia innokkaita kirjaston tätejä (ja ainakin yhden sedän). Puistosuunnitus sujui kaatosateessa ja ihan kivasti olisi mennyt, jollei eräs tollo (tunnustan, minä se olin) olisi leimannut emit-korttia - vai mikä lie läpyskä ollutkaan - maalin sijasta lähtöpaikan nollauskoneessa. Onneksi samaan joukkueeseen kuulunut pomo sai selitettyä meille edes ajan ja mahtoivat asiaa auttaa toimitsijapojalle annetut lahjuksetkin. Mitä annoimme, sitä en voi tietenkään säädyllisenä naisena paljastaa!
Halakojumppa sitten viimeistään paljasti allekirjoittaneen rapakunnon. Miten sitä aina kuvittelee olevansa jossain kunnossa, kun ei oikeasti ole ollut missään kunnossa enää kymmeneen vuoteen? Ei pitäisi osallistua mihinkään jumppiin, niin säilyisi harhakuvitelma...
Nurmon joukkueella muuten oli ehdottomasti tyylikkäin koskaan näkemäni jalkapalloasu. Vaaleanpunahameiset, urheat naiset ja pari miestäkin, taistelivat viimeiseen asti ylivoimaista vihollista vastaan. Ei haitannut kaatosade, loukkaantumiset eikä vinoon menneet rusetit tai ruttuiset kravatit kun Nurmon joukkue pelasi. Urheita syöksyjä, kuperkeikkoja, banaanipotkuja ja loistavia syöttöjä nähtiin lukemattomia. Ja mikä oli turnauksen lopputulos? No, totta puhuakseni en tiedä. Sitä paitsi seinäjokiset taklasivat tietenkin.