Ihan tappoviikko taas. Joka ilta jotain ohjelmaa ja töissä saa juosta pää kolmantena jalkana. Kirjavälityksen Näin on kirjat -kiertue oli eilen. Erehdyin ottamaan pikkuneidin mukaan, ja nautipa sitten kirjailijoiden haastatteluista, kun joka viides sekunti kuulu: "Nyt kyllä lähdetään". Niin sitten lähdettiin nolosti kesken haastattelun. Todennäköisesti kaikki kyllä ymmärsivät, ettei kuulijakunnan nuorin jaksa 50-luvun muusikkomuisteluista innostua.
Esiintyjistä mieleen jäi erityisesti matkailutoimittaja, joka oli tehnyt karaokea laulavista suomalaisista kirjan. Rennosti mies kertoili, kuinka kaksi kesää kierteli ympäri Suomen karaokebaareja, notkui baaritiskeillä ja vonkasi haastatteluja kansan syvistä karaokeriveistä. Harmi, ettei sattunut paikalle, kun laulavat kirjastotädit esiintyivät... Kadehdittavan hauskalta kuulosti matkailutoimittajan työ. 
Meillä on muuten nykyisin yhtenä iltana viikossa HARRASTUS. Pikkuneiti käy kuvataidekerhossa ja on kovasti innoissaan asiasta. Mikään kotona suoritettava aktiviteetti, kuten piirtäminen, maalaaminen, lukeminen, askartelu, koiran ulkoiluttaminen, uimassa käyminen tai pyöräily ei tietenkään ole harrastus. Se on vaan tekemistä.