Kuuntelin tänään loppuun Leena Lehtolaisen Rivon satakielen cd-äänikirjana. Oli tarkoitus, että kirja viihdyttää minua vain työmatkoilla, mutta kun murhavyyhti alkoi purkautua, oli pakko istahtaa vain autoon ja kuunnella.
Cd-äänikirjat ovat melko pitkiä ja on helppo huomata, miksi juuri dekkarit ovat kustantajien suosiossa. Kun kirjassa on riittävästi jännitystä, säilyy mielenkiinto kuunnella monituntista luentaa. Näkövammaisille tämä cd-äänikirjojen lisääntyminen on ollut hyvä juttu, ja niillekin, jotka eivät jostain syystä jaksa enää kirjaa käsissään pidellä. Puhumattakaan lapsiperheiden Lapinreissuissa; Risto Räppääjä vaan koneeseen, niin takapenkki kesyyntyy hetkessä. Kirjastosta näitäkin saa!