Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa fysioterapiassa. Hartioiden hieronta teki makoisan kipeää ja seuraavaksi kerraksi suunniteltiin jo sähköä ja lämpöhoitoa käteen. Huh.
Onnimannin deadline on tänään, sain kolme arvostelua lähetettyä äsken. Vain kolme, ja niiden takia olen niin kovasti vauhkonnut. Mutta. Yleensä arvostelua varten pitää lukea muutakin kuin varsinainen teos, esimerkiksi tutustua tekijän muuhun tuotantoon, jos se ei ole tuoreessa muistissa. Sitten on mietittävä huolellisesti sanamuodot ja hiottava arvostelua useampia kertoja. Minä tunnen kovasti vastuuta kirjoittamistani arvosteluista, pyrin olemaan reilu sekä lukijaa että kirjailijaa kohtaan ja muistaa aina sen, miten helposti ihminen huomaa haukut, mutta ei kehuja. Onnimanni on todella hyvä lehti ja on äärimmäisen tärkeää, että kotimaisen lastenkirjallisuuden arvosteluille löytyy joku foorumi, että niitä ylipäänsä arvostellaan vielä jossain. Onhan toki sanomalehdistö, ja ainakin meidän maakuntalehdessä on joskus lastenkirjallisuusarvostelujakin. Henkilökohtaisesti en aina jaksa innostua sellaisesta linjasta, että pääsääntöisesti nuoret itse kirjoittaisivat lasten/nuortenkirjallisuuden arvosteluja. Niitä on hyvä olla, mutta vastapainona myös kirjallisuuden pitkän linjan asiantuntijoiden perusteltuja mielipiteitä tarvitaan. Eri näkökulmista teoksista paljastuu ihan uusia piirteitä.
Arvostelut herättävät usein myös intohimoja. On sellaisiakin mielipiteitä, että arvosteluja ei tarvittaisi lainkaan, tai että arvostelijat ovat epäonnistuneita kirjailijoita. No, kukin pitäköön mielipiteensä. Minä ainakin ilahdun jokaisesta arvostelusta, joka kirjastani tehdään.