Lainasin kirjastosta ihanan neulahuovutuskirjan. Siinä oli kivoja asusteohjeita ja -kaavoja kierrätystekstiileistäkin. Yhtenä iltana tutkimme sitä eskarilaisen kanssa iltasadun sijasta. Pikkuneiti on innokas askartelija ja askarteluhuopapohjalle on neulahuovuttamalla jo syntynyt monta taulua. Pitäisi tietenkin kehystää ne joskus.
Toinen harrastushaaveeni liittyy opastettuun sieniretkeen - se pahus sijoittuu tänä syksynä juuri iltavuoropäivään, joten tällä kertaa jää väliin. Jos vain aikaa ja sieniä riittää, meidän perhe suunnistaa metsään mielellään - toki riippuen hirvikärpäsindeksistä. Tunnistan tatteja, kanttarellin, lampaankäävän jne. mutta esimerkiksi haperot alkavat olla minulle hepreaa. Sieniretki olisi siis paikallaan. Ehkä seuraavana sateisena syksynä...
Eilen harrastin paitsi pikkusiskon kiusaamista, myös puutarhatöitä. Perunaruttopeijakas näännytti perunanvarret, joten on parasta nostaa potut maasta. Minä lapioin ja pikkuneiti lastasi kottikärryihinsä, hyvä työnjako.
Tunnen itseni muutenkin ulkoilmaihmiseksi juuri nyt: Tulin juuri tunnin lenkiltä Iita-koiran kanssa. Tuleentuneet ohra- ja vehnäpellot tuoksuivat, elokuun aurinko paahtoi hiekkatietä ja sirkat sirittivät kuin viimeistä päivää. Se muuten saattaa tänään ollakin, huomiseksi on luvattu sadetta.