Luin eilen loppuun Sari Peltoniemen uusimman nuortenkirjan, Suomun. Teosta voisi määritellä muodikkaasti spekulatiiviseksi fiktioksi tai rinnakkaismaailma-fantasiaksi. Kirjan tyttöpäähenkilö ajautuu rinnakkaiseen todellisuuteen, jossa on paljon tuttuja aineksia Suomen historiasta, mutta myös fantastisia elementtejä. Perinteisen fantasian tapaan juoni on jännittävä ja siihen liittyy maaginen esine, vesiliskon suomu. Romaanissa ei kuitenkaan pelasteta koko maailmaa, ei edes yhtä valtakuntaa, vaan tapahtumat rajoittuvat yhteen pieneen kylään. Juonessa on myös romantiikkaa, itse asiassa eräänlainen tulkinta kaunotar ja hirviö -myytistäkin, samoin vampyyritarinoista. Teos kestää hyvin pitkälle menevää symbolista tulkintaakin, ja on lukuelämyksenä mainio. Sari Peltoniemi on saavuttanut vahvan aseman nuortenkirjailijoiden joukossa ja vaikka tämä teos ei mielestäni hänen paras romaaninsa olekaan, se on silti hyvin kirjoitettu ja eheä teos. Loppu muuten eroaa yhdellä merkittävällä tavalla useimmista rinnakkaistodellisuus-fiktioista. Miten - selvittäkää itse...

Olin tänään yksin aamuvuorossa. Aineistojen hyllytys Nurmon pääkirjaston kokoisessa kirjastossa on ylivoimainen homma yhdelle työntekijälle, mutta oli todella rentouttavaa pitkästä aikaa järjestellä hyllyjä ja laittaa kirjoja paikalleen ihan hiljaisessa kirjastossa. Sai mietiskellä omiaan ja tarkastella kokoelmia kaikessa rauhassa. Paljon löytyy aina poistettavaakin materiaalia ja tietenkin tulee vastaan myös uusia tuttavuuksia kirjailijoiden ja tietokirjojen joukosta. Onneksi kuitenkin iltavuorolaiset tulivat ajoissa töihin, pääsin ruokatunnille ja avaamisaikaan mennessä loputkin kirjat oli hyllytetty, postit viety ja haettu, lehtien saapumisvalvonta ja tarroitus hoidettu, karhut tulostettu ja koneet avattu.