Miniatyyrit, nukkekodit ja pienoismaisemat viehättävät minua. Eilen askartelimme eskarilaisen kanssa perhepizzan muoviseen alustalaatikkoon pikkuruisen puutarhan ja mökin. Tai no, mökki oli jo valmiina, ostettu joskus jostain alennusmyynnistä, mutta päätynyt kovaan käyttöön erilaisiin asetelmiin ja askarteluihin. Kukkia "kasvatimme" pietaryrtin ja siankärsämön kukinnoista, nurmikko on erilaista sammalta ja pienet puut kuusenoksia. Komeus ei kestäne kauan, mutta siitä on paljon iloa.
Onkohan tällainen himo rakentaa omia maailmoita sidoksissa kirjoittamiseen tai vaikkapa fantasiakirjallisuuden lukemiseen? Niissähän on kysymys maailman luomisesta, hallitsemisesta tai ylipäänsä kuvitteelliseen, toiseen maailmaan astumisesta. Mielestäni parjatussa eskapismissa ei ole mitään pahaa; se on ihan yhtä hyvä syy lukea kirjallisuutta kuin ylevämmät päämäärätkin. Ja yleensä aina saa reppuunsa muitakin eväitä, vaikka olisi alunperin alkanut lukea kirjallisuutta todellisuuspako mielessä...